III Kohtaaminen 12.-13.1.2015, Oivanki
Lähipäivät
KEHITTÄMISEN TIIVISTYMÄ
13.1.2015
Kudotaan henkeä salpaavaa
näkyvästi lehtien otsikoissa.
Meidän kädet yltää niin kauhean pitkälle.
Ensin täytyy purkaa vanhaa,
että päästään kohti uutta.
Parempi on lehmä lypsää
kuin tappaa.
Vaikka luovutaan paljosta,
jotain pitää säästää,
vanhoja viisauksia,
arvojen pohjia.
Kaikki vanha ei ole huonoa
ei nitistetä
lypsetään, mulutellaan, herutellaan.
Kun pidetään hyvästi niin teho paranee.
Kurotellaan siipiä,
lepatellaan ajatuksia kuin perhosia , minne
ylöspäin on suunta
rakennetaan siltaa nykyisien ja unelmien välille
ei kurottele, vaan päästetään lentoon.
Kehittäjällä on sellainen haaste,
että muut jää etäälle.
Miten saada sitoutettua heitä
yhä vahvemmiksi?
Yhdeksi sitouttamisen suunnitelmaksi.
Että tämä kettu olisikin niinkuin koira,
koiria kun voi opettaaa, ohjata, kouluttaa
muutosvastrintaa, koirankoulutusta ja kouluttaja.
Kuka on se hyvä paimen?
Ketä se paimentaa?
Keneltä saa ohjeet?
Toivottavasti se on sellainen,
jolle lauma
on henki ja elämä.
Seitsämän laihaa ja seitsämän lihavaa vuotta.
Ei ole pysyvää taloudellinen tilanne.
Ei pidä hirttäytyä niihin
tuotannollisiin ja taloudellisiin.
Kun me tykätään meidän ihmisistä.
Me ei olla osa ongelmaa,
me ollaan osa ratkaisua.
me mietitään kieltä,
jota puhutaan.
Käydään tätä rohkaisukoulua,
haaveillaan isosti,
tehdään pieniä juttuja,
merkityksellisiä yhteisöjä,
jotka kannattalee meitä.
Me kehitetään samaa
minä ja asiakas.
Tehdään huolihuone riittämättömyydelle
väline rohkeasti astua kohti tuntematonta
balettitanssian roolissa,
akrobatiaa
tikapuita askel kerrallaan.
Katse on jo tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti